QUOTE(Sini @ 5 February 2008, 17:36)

QUOTE(palaste @ 5 February 2008, 16:06)


Kyllä tällaiselle törkeälle rikollisuudelle on tehtävä jotain. Koskaan ei tiedä milloin joku pahaa-aavistamaton nainen menee lenkkeilemään ja näkee siellä miehen, joka aivan räikeästi ja häikäilemättömästi on ensin paikalla ja sitten lähtee pois.
O-okei, tunnustan. Olen itsekin melkoinen paranoidi, enkä oikeasti pidä siitä, että yksinäisiä, salamyhkäisiä ihmisiä hiippailee selkäni takia.

(Vaikka itse olen todennäköisesti vähintäänkin yhtä kummallisen oloinen. Ilmankos kukaan ei ole vielä hyökännyt kimppuuni.)
Mutta, mutta. Tuo juttu sai minut taas kuvittelemaan, että olen täysin mieleltäni terve. Millekäs sitä nauraisi ellei omille olkapiruilleen.

*kysyy asiasta omilta, olkapäillä hengailevilta punapukuisilta kaiffareilta asiasta.. käskevät jatkamaan entiseen malliin ja sytyttävät halo-renkaan uudestaan liekkeihin..*
mjoo.. kerran penskana minun olisi pitänyt kävellä 2,9km matka kotoa koululle.. olin yhdeksän vuotias ja oli aikainen aamu ja pimeää. ei ollut vielä silloin, eikä ole vielä tänäkään päivänä sen tien varressa katuvaloja.. silloin oli vielä tien molemmin puolin synkeä kuusi metsä.. se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun lykkäsi niin hirveän paniikin päälle, että minun piti käydä pyytämässä naapurin isännältä kyyti koululle.. omille vanhemmille ei tietenkään voinut mennä kertomaan, että pelottaa..
se oli se yksi ainoa aamu.. seuraavana aamuna tiesin, ettei siellä ole mitään pelottavaa. se jokin, mikä siellä oli ehkä kenties ollut, ei enää ollut siellä..

Edit:
niin, ja kävinhän minä vilkaisemassa sitä veljeni autoakin samalla.. oli sen verran pahasti rutussa, että ihme ettei tullut murtunutta solisluuta pahempaa vahinkoa.. pelkääjän penkki on enää 15cm leveä.. ja koko auton runko kierossa.. ei siitä enää kunnollista ajokkia taida tulla.. koko oikea puoli oli painunut sisälle.. tuuri matkassa tosiaan..