...tai "Kazokutte ii na!" (= perhe on mukava!), kuten Roadbuster (Ironhide) sanoi Super Linkissä (Energonissa). Tässä taas jakso, jossa toiminta jäi vähän vähemmälle ja keskitytään draamaan. Se on aina kova paikka lähteä seikkailuun, mutta perheen ja ystävien vuoksi on tehtävä se mitä on tehtävä. Siihen ei aina aikuisten rahkeet yksin riitä. Entä onko Mudflap tosiaan jo valmis hyväksymään anteeksiannon?

Monikohan meistä mahtaisi muuten kestää ulottuvuuksien välistä matkailua? Luulisi, että Transformers-harrastus auttaisi säilyttämään edes osan lapsenmielisyydestä.  Mutta verot, lainat ja muut aikuisten huolet saattavat tehdä pahimmillaan ihmisestä raunion, joka sortuu viimeistään ulottuvuuksien välisellä matkalla...

Minä satun kai aina muistamaan sarjan väärinä viikonloppuina.

Parilla edellisellä kerralla olen melkeinpä liioittelematta nähnyt Optimuksen ja/tai Megatronin (vai Galvatronin, en muista) heittämässä kornia dialogia, jonka jälkeen yhdistyvät kissapedon kanssa ja lyövän nyrkkinsä yhteen kauhean pamauksen kanssa. Ei... kovin vaikuttavaa.

Tämänkertainen "lapsestamme on tullut aikuinen, olen niin ylpeä hänestä/heistä, ei meitä haittaa vaikka menette tapattamaan itsenne avaruudesta tulleitten robottien kanssa" klisee ei kaltaiselleni sarjaan koukuttamattomalle katsojalle aiheuta kuin lähinnä myötähäpeän tuntemuksia.

jälleen kerran olisi ollut niin hyvä tilaisuus jättää penskat pois matkasta.. mutta eiiiiii..


jälleen kerran minulla oli sellainen tunne, että jossain vaiheessa tarinassa oli joku ihme irralline kohtaus, jonka olisi pitänyt olla jossain ihan muussa kohden.. tämä "isoveljelle soitto" kohtaus.. minusta se jotenkin jäi roikkumaan.. ihan outo.. kyseinen soitto kohtaus olisi pitänyt olla jo joskus aikoja sitten.. nyt se vain ikäänkuin katkaisi koko hommelin..

"Lori on suunnitellut tukikohtamme..."
"Ja Coby tässä on asentanut puolustuksemme..."
Joo-o. Good luck with that, Autobotit.