The Renegade Pandion
Elisa K.
 Finland
Group: Members
Posts: 1 116
Joined: 27 February 2006
|
Nuoruus-käsite on syntynyt 1950-luvulla. Vuosikymmenten myötä nuoruuden merkitys on korostunut ja se on ajanjaksona pidentynyt. Pohtikaa, mitkä tekijät ovat vaikuttaneet tähän kehitykseen. Arvioikaa kehityksen hyviä ja huonoja puolia.
Asiaa nuoruudesta
Nuoruuden pidentymiseen ajanjaksona vaikuttaa media - on olemassa muotilehtiä, televisio ja Internet. Ne pyrkivät vaikuttamaan siihen, miltä ihmisten tulisi näyttää ja käyttäytyä. Tämä on ollut syynä siihen, että yhä vanhemmat ihmiset haluavat näyttää nuoremmilta.
Eräs vaikuttava tekijä on myös opiskeluajan pidentyminen. Tämän seurauksena ihmiset ovat naimattomia pidempään. Kun aiemmin mentiin 20-vuotiaina naimisiin, nykyään ikä on noussut noin 35:een.
Myös perheiden kuri on höltynyt. Esimerkiksi vanhemmat antoivat tanssiluvankin vasta rippikoulun jälkeen. Nykyisin lapset käyvät diskoissa jo varhaisnuorina.
Moraalikäsitykset ovat muuttuneet, esim. se mikä käyttäytymisessä ei 50-luvulla ollut normaalia ja/tai sallittua, on nykyaikana täysin normaalia. Esim. 50-luvulla esiaviolliset suhteet olivat sopimattomia, mutta nykyään sillä, miten monessa suhteessa on ollut ennen avioliittoa, ei ole mitään merkitystä muille kuin eräille tietyille uskontokunnille.
Nuoruuden kehityksen huonoihin puoliin kuuluvat huumeet, alkoholi ja tupakka, jotka ovat tulleet osaksi jo varhaisnuortenkin elämää, mutta 50-luvulla naisten ei sopinut juoda alkoholia eikä edes liikkua yksin. He eivät päässeet ravintolaankaan ilman miesseuraa.
Hyvä puoli on se, että on tultu suvaitsevaisemmiksi ja ollaan päästy ahdasmielisyydestä. Nykypäivänä ihmiselle on sallittua näyttää sellaiselta ja käyttäytyä kuin miltä hänen mielessään tuntuu, eli tunteeko hän itsensä yhä nuoreksi vai onko hän vanhentunut myös mielessään.
Maailma on myös muuttunut globaalisemmaksi, ja tämän myötä ihmiset ovat itsenäistyneet. Esim. ihmiset pääsevät matkustamaan ja tapaamaan erilaisia ihmisiä ja näkemään erilaisia paikkoja, ja tämä avartaa maailmankatsomusta. Ennen on asuttu esim. Pielavedellä korvessa ilman autoja ja vailla naapureita muualla kuin 100 km:n etäisyydellä. Nykyään lentokoneella pääsee hetkessä maasta toiseen.
Mitä kehitystehtäviä (psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia) liittyy nuoruuteen? Käytä kirjoitelmasi apuna alla olevia nuorten kirjoituksia ja oppikirjan tekstiä.
"Moi olen 15v. poika ja 182/75 kg. Mielestäni oon läski. Harrastan koripalloa joka päivä, urheilen muutenkin ja mulla on isot reidet. Miten sais läskit pois?"
"Moi! Olen 14-vuotias likka ja ongelmani on se, etten enää kestä elämää. Mua kiusataan koulussa, enkä halua enää syödä siellä. Kotona ei ymmärretä, huudetaan ja hakataan vain. En voi luottaa enää bestikseeni kunnolla, sillä pelkään, että se hylkää mut. Olen yrittänyt itsaria, mutta jokin pidättelee minua täällä eikä päästä lähtemään. Mistä apua?"
"Mua häiritsee, kun en tiedä, kukan mä olen. Olen eri ihmisten seurassa aivan erilainen, enkä tiedä, mikä näistä rooleista on todellinen luonteeni. Onko tämä vain murrosikää?"
"Miksi tämä maailma on niin ennakkoluuloinen? Mielestäni ihmisiä ei pidä arvioida ensivaikutelman perusteella. Ulkonäkö pettää niin kovin usein. Törmään tähän kaveripiirissäni. Eräs tyttö kulki kadulla ilman meikkiä ja kaverini tokaisivat: "Mikä nörtti!" Naapurini tytön äitiä hakutaan alkoholistiksi. Jokaista ihmistä pitäisi arvioida yksilönä. Vain sanomisilla ja tekemisillä on jotain merkitystä. Ulkonäkö ja muut taustatekijät ovat toisarvoisia, ainakin minulle. Mutta miten voisi olla maailmanparantaja?"
Nuoruus ja sen kehitystehtävät suurennuslasin alla
Nuoruuteen liittyy monia psyykkisiä, fyysisiä ja sosiaalisia kehitystehtäviä. Yksi tärkeimmistä on itsetunnon heikentyminen/voimistuminen. Sillä jos nuoresta tuntuu, että hän ei saa vanhemmiltaan tarpeeksi rakkautta ja rohkaisua, hänestä tulee heikentyneen = huonon itsetunnon seurauksena itseään vähättelevä, pelokas aikuinen. Myös koulumenestys on yhteydessä itsetuntoon, ja itsetuntokin voi vaikuttaa koulumenestykseen, sillä jos ei usko omiin taitoihinsa, ei todellakaan saavuta mitään. Nuoruusiän alussa itsetunto heikkenee, mutta peruskoulun lopussa se alkaa taas vahvistua. Tätä heikentymistä on selitetty sillä, että ikätoverien merkitys ja itsetietoisuus lisääntyvät samaan aikaan, eli nuoret haluavat ystäviensä hyväksynnän ja kuuntelevat näiden mielipiteitä, ja tajuavat, että heidän ulkonäkönsä, toimintansa, pukeutumisensa ja persoonallisuutensa on jatkuvasti kriittisen arvioinnin kohteena. Vahvistumisen on puolestaan sanottu johtuvan siitä, että ihanneminä ja todellisuus lähenevät ja/tai nuorten vapaus ja vastuu kasvavat.
Minäkäsityksen kehittyminen on myös hyvin tärkeä alue. Kun kouluikäinen kuvaa itseään vertailemalla persoonallisuuttaan ja taitojaan muihin, nuori kuvaa itseään arvojensa, uskomustensa ja tavoitteidensa kautta. Esim. kun kouluikäinen kuvaa itseään ymmärtäväiseksi, ystävälliseksi ja huolehtivaiseksi, nuori osaa yhdistää nämä kolme yläkäsitteeksi empaattinen.
Biologiset muutokset puolestaan ovat yhteydessä nuoruusiän psykologisiin ja sosiaalisiin muutoksiin, ja tämä nähdään monissa kulttuureissa selvästi erottuvana kuohuntavaiheena, murrosikänä. Myös puberteetin aikaistuminen on lisännyt nuoruusiän psykologista kuohuntaa. Nämä biologiset muutokset koetaan hyvin eri tavoin: toinen voi olla ylpeä ja toinen arka ja hämmentynyt, ja kolmas muutoksista kauhuissaan. Yksilön psyykkiset ominaisuudet ja hänen kulttuurinsa vaikuttavat siihen, miten biologiset muutokset koetaan ja miten ne tulkitaan.
Kognitiivisessa kehityksessä kyky kriittiseen ajatteluun kehittyy. Kriittiseen ajatteluun liittyvät taidot perustella ja arvioida esim. opittua tietoa tai erilaisia näkökulmia. Tähän aikaan nuori alkaa myös kyseenalaistaa vallitsevia käsityksiä ja uskomuksia ja suunnitella tulevaisuutta. Myös metakognitiiviset taidot, eli tietoisuus omista tiedoista ja taidoista, lisääntyvät. Nuoren on myös mahdollista löytää ongelmatilanteissa enemmän ratkaisuja kuin ennen.
Sosiaalisessa elämässä tapahtuu voimakkaita muutoksia, pääosin nuoren ja vanhempien välillä. Nuori samanaikaisesti sekä tarvitsee vanhempiaan että yrittää itsenäistyä. Tämä kaikki saa muutoksia aikaan vanhempienkin elämässä, ja tästä saavat alkunsa kaikki konfliktit nuoren ja vanhempien välillä, kun kummatkin osapuolet yrittävät sopeutua muutoksiin. Huolimatta ristiriidoista he ovat kuitenkin monesta asiasta samaa mieltä. Esim. minä ja äiti inhoamme samoja ihmisiä, ja pidämme samanlaisesta musiikista (minä oikeastaan pidän lähes kaikesta, äiti vain joistakin). Isällä ja minulla puolestaan on jotensakin samanlainen huumorintaju, vaikka hänen puujalkavitsinsä ärsyttävätkin välillä. Niin, ristiriidat keskittyvät yleensä vähäpätöisiin asioihin kuten vaatetukseen ja kotiintuloaikoihin... meillä se on tietokoneellaoloajat, haluttomuuteni kokeilla vaatteita kaupoissa ja todella itsepäinen luonteenlaatuni. Räjähtelen aika usein kotona ja siitä syntyy melkoista kränää. Varhaislapsuudessa turvallisen kiintymyssuhteen luoneen lapsen itsetunto on muita parempi.. nuori myös kykenee osoittamaan itsenäisyytensä vanhemmilleen ja ystävilleen. Tällainen nuori ei myöskään osallistu omasta mielestään huonoon toimintaan. Nuoruusiässä koti on siis yhä turvasatama, jossa odotellaan vähän aikaa ennen kuin itsenäistymisen laiva hakee nuoren ja vie hänet uuteen elämään.
Hmm.. esim. poika, joka ohjetekstissä kyseli painonpudotuksesta on luultavasti vain tavallista paksujalkaisempi, huonolla itsetunnolla varustettu ja luulee tästä syystä olevansa lihava. Tämä itsemurhaa yrittänyt tyttö on koulukiusattu, ja taas huonolla itsetunnolla varustettu.. ja luultavasti myös heikkotahtoinen, sillä vahvatahtoinen ihminen ei olisi koskaan yrittänyt tappaa itseään, vaan olisi kulkenut vaikeuksien läpi ja voittanut ne. Kolmannesta ei oikein tiedä, millainen hän on. Hän saattaa vain kulkea muiden mukana.. olla kotona oma itsensä ja kaverien seurassa muuttua sellaiseksi, jollaisen kaverit hänestä haluavat. Viimeinen on puolestaan luultavimmin hyvän itsetunnon omaava nuori. Hänellä on rohkeutta ilmaista mielipiteensä ja kysyä miten hänestä voisi tulla maailmanparantaja.
Milloin ihminen on aikuinen? Kuka on aikuinen? Riittääkö ikä määrittelemään aikuisuutta? Mitä kehitystä aikuisuuteen liittyy?
Aikuisuuden voi valita... sitä ei laki määrää
Ihminen on aikuinen silloin kun hän osaa pitää huolta itsestään ja muista. Tämä on kuitenkin vain oma mielipiteeni, ja psykologian näkökulma. Lainsäädännön mukaan, kuitenkin, ihminen on aikuinen saavuttaessaan 18:sta vuoden iän. Laki ei kuitenkaan voi määrittää ihmisen valmiutta tulla aikuiseksi. Voihan hyvin olla, että 18-vuotias ei ole vielä valmis tai ei halua (tulla aikuiseksi).
Mielestäni aikuinen on ihminen, joka osaa pitää huolta itsestään ja toimia itsenäisesti, sekä tietää myös kuka on. Kirjan mukaan hän osaa tehdä harkittuja ratkaisuja ja suunnitella omaa elämäänsä. Hän tietää myös miten toimia vaaratilanteissa, eikä panikoidu yhtä helposti kuin pikkulapset joutuessaan vaaratilanteeseen tai eroon läheisistään. Saattaa kuitenkin olla, että aikuinen on pelokas tai hänellä on paniikkihäiriö, mutta ei nyt mennä sinne kun se ei tähän liity kuin löyhästi... ;)
Minusta ikä ei riitä aikuisuuden määrittelemiseen. Ihminen on aikuinen joko silloin kun hän osaa pitää huolta itsestään ja muista ja on itsenäinen tai silloin kun hänestä itsestään tuntuu siltä, että hän on valmis ottamaan vastaan aikuisuuden velvollisuudet. Jotkut ihmiset eivät tätä tee, vaan pysyvät ns. 'ikinuorina'. Kaikkein parhainta olisi kuitenkin olla aikuinen, mutta pitää muistot omasta lapsiminästä lähellä. Silloin ei maailman karuus pääse yllättämään vaan voi vieläkin elää kuin katselisi vaaleanpunaisten lasien läpi (ja kuka väittää että vielä kotona asuva ihminen ei ole aikuinen? Kyllä sitä voi vanhempien luona asua. Esim. kehitysmaissahan kolmekin sukupolvea elää saman katon alla vuosikymmeniä!).
Ajattelu kehittyy vielä aikuisenakin... itse asiassa se voi kehittyä postformaaliksi ajatteluksi, joka tunnetaan neljästä piirteestä: ongelmakeskeisyys (ongelmien löytäminen/tunnistaminen ja erilaisten ratkaisujen etsiminen), relativistisuus (on olemassa asioita, joihin ei ole yhtä ainoaa vastausta.. asiat ovat erilaisia eri näkökulmista tarkasteltuina), kriittisyys (samasta asiasta esitettyjen eri näkökulmien vertailu/arviointi ja kompromissin muodostaminen) ja reflektiivisyys (oman toiminnan, ajattelun ja sen rajoitusten kriittinen arviointi). Tämä postformaali, 'yli formaalien operaatioiden' menevä, ajattelu kehittyy koulutuksen, ei kypsymisen ansiosta. Aikuisistakaan suurin osa ei saavuta postformaalin ajattelun tasoa. Tätä ajattelua esiintyy hyvin koulutetuilla ja/tai individualistisen kulttuuriperimän omaavilla ihmisillä. Tämä osoittaa, että sosiaalisella ympäristöllä ja kulttuurilla on suuri merkitys ajattelun kehityksessä. Minusta kyllä nuoremmillakin ihmisillä, kuten ns. lapsineroilla, on mahdollisuus saavuttaa postformaali taso ennen aikuistumista. On hieman väärin väittää, että postformaali taso on aikuisten ajattelua. Kuka tietää, kuinka monta kriittisesti ajattelevaa nuorta maailmassa on?
Outoa kyllä, viimeinen on omasta mielestäni paras tekstini. Pidän siitä itse asiassa melkoisesti.
PS. Onko Moodle tuttu paikka kenellekään?
--------------------
"What is that mysterious ticking noise? ...Sort of... catchy... Snape, Snape, Se-ve-rus Snape. Snape, Snape, Se-ve-rus Snape." *pops in* "DUMBLEDORE." *pops out*   |
Etätehtäviä psykologiasta, Kolme esseetä.. kertokaa.. mitä pidätte?
31 March 2006, 20:35
Pitihän se arvata, että unohdin jotain!
